Blogi

Viha ja raivo ventovieraita ihmisiä kohtaan on ilmiö, joka saattaa tuntua käsittämättömältä niin kokijalle itselleen kuin ulkopuolisille. Miksi tunteemme voivat kohdistua täysin tuntemattomiin ihmisiin, joilla ei ole minkäänlaista näennäistä osuutta elämässämme? Jouduin viikonloppuna erikoisen näytelmän osapuoleksi. Koiranulkoiluttaja hyökkäsi kimppuuni verbaalisesti melko rajulla tavalla, vaikka kuljin oman koirani kanssa, kovin kaukana hänestä ja vailla mitään kontaktia.

”Ihan tavallinen lapsuus” – mitä kaikkea normaali kätkeekään sisäänsä? Kun ihminen katsoo taaksepäin lapsuuteensa, hän saattaa sanoa: ”Minulla oli aivan normaali lapsuus. Ei mitään ihmeellistä. Ihan tavallinen.” Usein tähän lisätään: ”Oikein hyvä. Sain aina ruokaa ja vaatteita, ja käytiin matkoilla.” Tämä kuulostaa turvalliselta ja tavanomaiselta. Mutta mitä ”normaali” oikeastaan tarkoittaa? Ja mitä oikeasti on turvallinen?

Elämäsi on saattanut olla monenlaisten odotusten ja velvollisuuksien täyttämää, jatkuvaa suorittamista, osaamista ja pärjäämistä. Olet ehkä vuosien ajan ollut äiti, vaimo, ystävä ja ammattilainen, huolehtien muiden tarpeista unohtaen samalla omasi. Nyt, keski-iän kynnyksellä, saatat huomata kaipuuta johonkin syvempään, johonkin aidompaan. Jossain sisälläsi on pieni ääni, joka kuiskaa: ”Onko tämä tosiaan kaikki, mitä olen?” Se tunne

Nykymaailman haasteet pitävät meidät usein jatkuvassa selviytymistilassa, jossa kehomme ja mielemme joutuvat ylikuormitetuiksi. Yhteiskunnalliset paineet, epävakaa talouustilanne, sosiaalinen media ja jatkuva uutisvirta aiheuttavat stressiä. Lisäksi vielä kehossa jumissa olevat kokemukset ja ylisukupolviset traumamuistot aiheuttavat lisänsä kuormaan. Monet meistä jäävät jumiin tähän tilaan – hermostomme on ylikuormittunut, stressihormonit koholla, ja olo jatkuvasti uupunut. Tämä tilanne vaikuttaa