Haluan tänään jakaa muutaman aivan mielettömän helpon ja selkeän keinon, joista minä ja asiakkaani olemme saaneet suunnatonta hyötyä rauhoittumiseen. Helpot keinot rauhoittumiseen tosin toimivat vain, mikäli niitä käyttää, joten keinot itsessään eivät tietenkään muuta mitään, mutta jos käytät niitä päivittäin ja toistuvasti, voin luvata niistä olevan apua myös sinulle.
Klassinen esimerkki: olet lukenut kaikki maailman sijoitusoppaat, kokkikirjat tai koirakirjat, muttet ole ikinä sijoittanut, kokannut tai nähnytkään koiraa, et ole kummoinenkaan guru alalla tai saa siitä hyötyä irti.
Eli hommiin, mikäli mielit saada hyötyjä hyvinvointisi vahvistumiseen.
Kuinka siis rauhoittaa itseä?
1. kuuntele, seuraa, aisti hengitystäsi – ÄLÄ suorita mitään hengitysharjoitusta (vaikka tämä harjoitus onkin)
- luit oikein, vain kuuntele sitä – älä yritä muuttaa, kontrolloida tai suorittaa
- seuraa ja ole kiinnostunut
- hellitä leukaa ja kasvojen lihaksia
2. tunne maa jalkojesi alla
- jatka samalla myös hengityksen huomaamista ja kuuntelua
3. tuo huomio käsiisi
- jatka hengityksen huomaamista, jalkojen tuntemista ja lisäksi havaitse kätesi
4. huomaa alusta allasi
- huomaa edellisten lisäksi alusta, jolla olet, tunne istuinluut, kohoava selkä
5. voit halutessasi vielä kuunnella ääniä ympärilläsi ja katsella ympärillesi
- katsele ja kuuntele arvottamattomassa ilmapiirissä, mindfullnesin hengessä, älä arvota, arvostele, vain tarkkaile
Siirrä huomiota pikkuhiljaa. Hengitys. Jalat. Kädet. Keho. – Hengitys. Jalat. Kädet. Keho…
Pyri pysymään tässä – älä kiirehdi, tee aluksi lyhyempiä aikoja ja kasvata kestoa pikkuhiljaa.
Yksinkertaista ja tehokasta
Kaiken kehotuntemuksen pohja on pysähtymisessä. Emme voi voida hyvin, mikäli vain järkimielellä tiedämme, että meidän pitäisi pysähtyä, MUTTA EMME TEE SITÄ!
Tämä on aiemmasta elämästä itsellenikin tuttua ja yleistä myös asiakkaitteni joukossa. Moni osaa koko kaupungin kirjaston ja on käynyt kaikki maailman kurssit ja koulutukset, mutta edelleen pysähtyminen puuttuu.
Ja tällöin kuormittuneisuus, hankalat tunteet ja levottomuus ovat paikalla. Ja ne ovat siellä kyllä ihan järkevästä syystä, ne yrittävät saada sinua hereille. Ne yrittävät auttaa, mutta usein niitä pakoon juostaan. Raukat tunteet, niin väärin ymmärretyt.
Surullista huomata, mutta näin se on ja onni siinä on se, että siihen voi itse vaikuttaa.
Suurin virhe rauhoittumisen harjoittelussa
No mikäs se on? Se että sitä ei tee? No joo, mutta vielä suurempi on mielestäni se, että sitä harjoitellaan vasta tilanteissa, joissa katastrofi on jo käsillä.
Ajattele, jos ensiapukoulutukseen mentäisiin silloin kun onnettomuuspaikalla kaivataan auttavia käsiä ja kiireesti! Ei taitaisi paljoa auttaa, kuolleita olisi paikat pullollaan. Hurja vertaus, mutta näin moni ajattelee ja toimii. Harjoittelen vasta kun on hätä.
Kuulen usein vastaanotolla, kun kysyn, että oletko harjoitellut itsesi auttamista, että: Nooo, nyt ei ole ollut niin pahoja tilanteita, että olisi tarvinnut harjoitella…. Eli hyvä, toki, ettei niin pahoja tilanteita ole enää syntynyt, mutta monta hienoa ja tehokasta harjoittelukohtaa on jäänyt käyttämättä.
Harjoittelu kannattaa nimittäin asemoida niihin kohtiin, kun todellakaan EI OLE HÄTÄÄ. Tai ainakin kuormitus on aika alhainen, siedettävä. Tämä auttaa hermostoon syntymään uusia toimintamalleja, jotka voidaan sitten ottaa käyttöön kun ON HÄTÄ!
Harjoittelu auttaa lisäämään myös keskittymistä ja vahvistamaan ventraalis vagaalista liittymisen kokemusta, joka auttaa myös aivokuorta eli ajattelevaa osaamme toimimaan paremmin. Ja näin kesken työpäivää tehty pysähtyminen paitsi palauttaa sinut päästä kehoon, eli rauhoittaa, se myös vahvistaa aivojen toimivuutta.
Kun aivot ja keho toimivat yhteistyössä, on mahdollista saavuttaa tehokasta ja ei kuormittavaa tulosta ja samalla kuulla kehon ja mielen tarpeet uppoamatta täysin työn imuun.
Tee harjoitusta joka päivä
Aivoihin syntyy uusia ratoja toiston seurauksena. Se, että kerran lukee kirjan, muttei harjoittele, ei luo uutta toimintamallia. Uusi toimintamalli muodostuu toistuvasta saman toistamisesta ja samalla vanha haitallin malli sammuu.
Eli kertaus on opintojen äiti. Onnea ja iloa harjoitteluun, pienin askel on tehokkain. Aivot eivät tunnista harjoituksen kokoa, vaan sen säännöllisyyden. Mikä voisi olla sinun ihan pienin askel jonka otat?
Ja kun kaipaat tukea harjoitteluun, ole yhteydessä!
