Kuuntele blogi tästä:
Itsemyötätunto – matka kohti sisäistä rauhaa
Itsemyötätunto on käsite, joka herättää monissa meissä ajatuksia siitä, kuinka vaikeaa se on ja ihan oikein mahdotonta. Pelottava ajatus, että se muuttaa ihmisen täysin laiskaksi ja tehottomaksi vetelykseksi. Kuinka kaukana totuudesta tämä onkaan. Myötätunto ja laiskuus eivät ole synonyymeja. Meillä on usein virheellinen mielikuva myötätunnosta ja siksi sitä pelätään. Mutta mitä jos itsemyötätunto ei olekaan jotain, joka pitää erikseen pelätä vaan syvä osa meitä, joka vain odottaa, että se tulee nähdyksi?
Itsemyötätunto ei ole keino poistaa elämän haasteita, mutta se on tapa kohdata itsensä rauhassa, hyväksyen sen, mikä on. Se ei ole oppimista, vaan muistamista siitä, mitä olemme jo sisimmässämme. Voimme kysyä itseltämme: miten voisin tänään kohdella itseäni niin, että en odottaisi itseltäni enemmän kuin mitä olen juuri tässä hetkessä?
Itsemyötätunto on lähestymistapa elämään
Itsemyötätunto ei ole vain pieni lohdutus silloin, kun elämä menee pieleen, vaan se on asenne, joka voi muuttaa koko lähestymistapamme elämään. Se ei ole vain reaktio ongelmiin, vaan ennen kaikkea tapa olla läsnä itselleen. Meidän ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, ei olla virheettömiä tai vapaita epävarmuudesta. Sen sijaan voimme oppia olemaan lempeitä itseämme kohtaan, vaikka kohtaisimme epäonnistumisia tai heikkouksia. Hyväksymällä itsensä, emme jää jumiin virheisiin, vaan annamme itsellemme tilaa kasvaa.
Miksi me kuitenkin unohdamme tämän? Miksi itsemme hyväksyminen tuntuu joskus niin vaikealta? Ehkä siksi, että olemme tottuneet jatkuvaan arviointiin ja vertailuun. Elämä ympärillämme näyttää usein täydelliseltä, ja me itse tunnemme itsemme epäonnistujiksi, kun asiat eivät mene kuten olisimme halunneet. Itsemyötätunto ei kuitenkaan tarkoita täydellisyyttä, vaan se on rauha virheiden ja epäonnistumisten kanssa. Jokainen epäonnistuu.
Elämä on epätäydellistä – ja se on okei
”Ei ole se kriitikko, joka ansaitsee kunnian; ei se, joka osoittaa, kuinka vahva kompastuu tai missä tekoja tekevä olisi voinut tehdä paremmin. Kunnia kuuluu sille, joka on itse taistelukentällä, jonka kasvot ovat pölyn, hien ja veren peitossa; joka ponnistelee rohkeasti; joka erehtyy, joka epäonnistuu yhä uudelleen, koska ei ole ponnistelua ilman virheitä ja puutteita; mutta joka todella pyrkii tekemään tekoja; joka tuntee suuria intohimoja, suuria omistautumisia; joka uhraa itsensä arvokkaaseen asiaan; joka parhaimmillaan tietää lopulta suuren saavutuksen voiton, ja joka pahimmillaan, vaikka epäonnistuu, ainakin epäonnistuu uskaltamalla suuresti.”
— Theodore Roosevelt
Elämä ei ole suora polku, eikä meistä kukaan ole täydellinen. Itse asiassa juuri epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja antaa elämälle sen täyden merkityksen. Joskus ajattelemme, että jos voimme vain oppia olemaan täydellisiä, kaikki menee paremmin. Mutta mitä jos itse asiassa, juuri näissä epätäydellisyyksissä piilee koko elämän kauneus? Mitä jos annamme itsellemme luvan epäonnistua, elää virheitämme ja rakastaa itseämme niiden läpi?
Itsemyötätunto ei ole tarpeellinen vain silloin, kun tuntee itsensä riittämättömäksi, vaan se on myös se hetki, jolloin voimme katsella itseämme ja sanoa: ”Se riittää, mitä minä olen.” Se on hyväksyntää, joka syntyy siitä, että olemme riittäviä juuri nyt, sellaisina kuin olemme. Tässä hetkessä ei tarvitse olla muuta kuin tämä: hyväksyn itseni.
Pienet askeleet, suuri muutos
Itsemyötätunto ei ole valtava muutos, joka tulee yhdessä yössä todeksi. Se on pieniä askeleita, pieniä muutoksia siinä, miten ajattelemme itseämme. Se voi alkaa siitä, että kohtaamme itsemme lempeämmin ja ymmärtävämmin silloin, kun epäonnistumme. Se voi olla myös niitä hetkiä, jolloin emme ole niin kovia itseämme kohtaan – emme tuomitse itseämme, emmekä odota liikaa.
Tärkeintä on antaa itsellemme lupa olla inhimillisiä. Se on matka kohti sisäistä rauhaa, jossa emme taistele itseämme vastaan. Päivä kerrallaan, askel kerrallaan, voimme huomata, kuinka omat rajoituksemme ja virheemme alkavat tuntua vähemmän pelottavilta. Itsemyötätunto on voimaa, joka ei piile täydellisyydessä, vaan siinä, että olemme valmiita elämään meidän omaa elämäämme – virheineen ja epävarmuuksineen.
Olet jo riittävä
Kun elämä tuntuu ylikuormittavalta, kun kaikki ei mene niin kuin oli suunniteltu, voi olla vaikeaa muistaa, että olemme riittäviä juuri sellaisina kuin olemme. Itsemyötätunto muistuttaa meitä tästä: että ei tarvitse olla täydellinen. Ei tarvitse muuttaa itseään tai elämäänsä saadakseen armoa. Armo on jo tässä, jokaisessa hetkessä, kun olemme valmiita hyväksymään sen.
Ehkä tänään, sen sijaan että vaatisimme itseltämme lisää, voimme antaa itsellemme vapautta olla juuri tässä, juuri nyt. Itsemyötätunto on muistutus siitä, että ei tarvitse tehdä mitään ansaitakseen itsensä hyväksymisen. Olet riittävä, ja hyvä juuri näin.
Hyvää ja lempeää joulua, kiitos kun olet siinä.
Rakkaudella Elena
Tästä voit varata aikaa tapaamiseen, kun kaipaat yhteyttä: www.nettiaika.fi/omimo
