Olet aina ystävällinen, joustat, annat periksi, teet muiden puolesta, jätät itsesi viimeiseksi? Et vaadi tai pyydä mitään. Tukahdutat tunteesi ja tarpeesi? Koet usein siitä pettymystä ja toivot, että joku huomaisi ponnistelusi ja vaivannäkösi ja näkisi sinut ja tarpeesi, ehkä myös täyttäisi ne? Saisit vihdoin kiitosta ponnisteluistasi.
Tunnistatko itsesi?
Miellyttäminen ei ole sama asia kuin ystävällisyys, vaikka moni näin luulee. Se on tapa selviytyä. Miellyttäminen opitaan jo lapsena, kun alkaa huomaamaan, että rakkautta ei saakaan ilmaiseksi, vaan se pitää ansaita.
Miellyttäminen on traumareaktio – keino pitää kiinni tärkeistä ihmisistä. Se juurtuu syvälle lapsuuden maisemassa, kun lapsi kokee, että hänen täytyy mukautua ympäristöönsä saadakseen rakkautta ja hyväksyntää.
On olemassa neljä yleistä traumareaktiota: taistele, pakene, lamaannu ja miellytä. Näistä miellyttäminen tarkoittaa sitä, että ihminen oppii tekemään itsestään mahdollisimman mukautuvan, jotta hän ei joutuisi hylätyksi tai torjutuksi.
Kuten jokainen lapsi löytää keinonsa selvitä lapsuuden kasvuympäristössä, miellyttäjäksi kasvetaan, kun ei lapsena saa tarpeeksi huomiota, rakkautta ja yhteyttä, näin mieli ja keho oppivat selviytymään miellyttämällä. Hermosto siirtyy jatkuvaan valppaustilaan: Mitä minun pitää tehdä, jotta kelpaan? Mitä minun täytyy peittää, jotta en joudu torjutuksi?
Lapsi oppii tarkkailemaan ilmapiiriä, mukautumaan ja välttämään konflikteja. Samalla oma ääni hiljenee. Tärkeintä on, että muut ovat tyytyväisiä – omat tarpeet jäävät taka-alalle.
Mutta sillä on hintansa.
Kun aina miellyttää muita, ei koskaan tunne oloa täysin turvalliseksi ollakseen oma itsensä.
Hylätyksi tulemisen pelko muuttuu itsensä hylkäämiseksi. Pikkuhiljaa kadottaa yhteyden siihen, kuka oikeasti on.
Tutkimusten mukaan krooninen miellyttäminen ja itsensä tukahduttaminen voivat johtaa ahdistukseen, masennukseen ja fyysisiin oireisiin, kuten väsymykseen, ruoansulatusongelmiin ja jännittyneisyyteen.
Trauma-asiantuntija Gabor Maté on toistuvasti puhunut siitä, miten lapsuuden emotionaalinen hylkääminen voi altistaa kehon krooniseen stressitilaan, joka myöhemmin näyttäytyy erilaisina sairauksina. Hänen mukaansa monilla autoimmuunisairauksista ja kroonisesta kivusta kärsivillä ihmisillä on taustallaan juuri miellyttämiseen perustuva selviytymisstrategia – eli taipumus tukahduttaa omaa itseään, jotta ympäristö pysyisi rauhallisena.
Muistan kun miellyttäminen oli selviytymistila, se ei tosiaan ollut hyvää elämää – vaan jatkuvaa varpaillaan oloa, hiipimistä pitkin seiniä. Siitä oli tullut vankila. -nainen 56v
Miellyttäminen on piilotettua itsekkyyttä
Miellyttäminen vaikuttaa ulospäin epäitsekkyydeltä – halulta auttaa ja tehdä muille hyvää. Todellisuudessa se on usein hienovarainen selviytymiskeino, jolla ihminen pyrkii varmistamaan oman hyväksyntänsä ja välttämään konflikteja.
Tutkimukset osoittavat, että miellyttäminen ei johdu aidosta halusta tukea muita, vaan taustalla voi olla tarve kontrolloida sitä, miten muut suhtautuvat meihin. Esimerkiksi sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset, jotka pelkäävät torjutuksi tulemista, käyttävät miellyttämistä strategiana ylläpitääkseen sosiaalisia suhteita. Toisin sanoen, kyse ei ole pelkästään toisten hyvinvoinnista, vaan myös omasta tarpeesta tuntea itsensä pidetyksi ja hyväksytyksi.
Gabor Maté on puolestaan puhunut siitä, kuinka jatkuva muiden tarpeiden asettaminen omien edelle voi olla itse asiassa manipuloivaa: miellyttäjä pyrkii huomaamattaan siihen, että muut eivät hylkäisi häntä. Tämä tarkoittaa, että pinnan alla toimii itsekkäämpi tarve – pelko yksin jäämisestä tai ahdistuksen kokemisen välttely.
Psykologian professori Harriet Braiker on kirjassaan The Disease to Please sanonut, että miellyttäminen ei aina ole epäitsekkyyttä, vaan päinvastoin, keino säilyttää illuusio hallinnasta. Ajatus, että jos saan kaikki pitämään minusta, en joudu kohtaamaan epämukavia tunteita, hylkäämistä tai ristiriitoja.
Tämä ei tarkoita, että miellyttäminen olisi tietoisesti laskelmoivaa tai pahantahtoista – päinvastoin, se kumpuaa usein lapsuudessa opituista selviytymiskeinoista. Mutta lopputulos on sama: jos miellyttäminen perustuu pelkoon eikä aitoon välittämiseen, se ei ole epäitsekkyyttä – vaan hienovarainen tapa suojella itseä.
Todellinen epäitsekkyys on sitä, että uskaltaa olla oma itsensä ilman tarvetta miellyttää muita hinnalla millä hyvänsä.
Kuinka tästä voi sitten vapautua?
Rauha löytyy vasta, kun alat etsiä hyväksyntää sisältäsi, et muilta. Kun lopetat itsesi muokkaamisen ja annat itsesi olla ja elää aitona sinuna.
Kuulostaa helpolle, mutta työtä se vaatii.
Muistan kuinka taivuin vaikka mutkalle, jotta olisin saanut rakkautta ja hyväksyvän katseen. En saanut – joten taivuin lisää, muutuin barbababaksi. Se auttoi hiukan, mutten koskaan uskaltanut olla muuta,kunnes sairastuin vakavasti ja elämä oli sitä mieltä, että nyt katsot ajatuksesi uudelleen tai kuolet.
Trauma ei ole vain menneisyyden muisto – se on edelleen kehossasi. Hermostosi kantaa menneiden kokemusten jälkiä, jotka vaikuttavat tunteisiisi, reaktioihisi ja ihmissuhteisiisi.
Monet paranemismenetelmät keskittyvät vain mieleen, mutta todellinen toipuminen alkaa kehosta.
Somaattiset menetelmät auttavat vapauttamaan kehoon jäänyttä selviytymisenergiaa, palauttamaan tasapainon ja rauhoittamaan hermostoa. Esimerkiksi trauma-asiantuntija Peter Levine on tutkimuksissaan osoittanut, että keho säilöö kokemuksia ja että traumat voivat purkautua vasta, kun keho ja mieli alkavat tehdä yhteistyötä.
Kurssilla Takaisin kehoyhteyteen teemme harjoitteita, joilla palautamme tätä kadonnutta yhteyttä. Teemme kurssilla harjoitteita, joilla mm. itse olen löytänyt rauhan kehooni ja purkanut selviytymismalleja, jotka pitivät minut jumissa sekä sairaana.
Keho muistaa tarinasi – mutta se kantaa myös avaimen paranemiseesi. On aika kuunnella sitä ja löytää uusi suunta.
Lämmöllä, Elena
