Meillä ihmisillä on tapana jahkailla asioita.
Siirtää niitä tärkeitä päätöksiä, jotka olisivat meille kaikkein tärkeimpiä muuttaa, korjata tai edes tunnustaa.
Parisuhde, ylipaino, uniongelmat, suhteet muihin ihmisiin ja ennenkaikkea suhde itseen.
Nämä kaikki ovat asioita, joita jokainen tasolla tai toisella pohtii elämänsä varrella. Toisilla toisista tulee ongelma toisilla toisista, toisilla kaikesta. Kukaan ei jää kokonaan ulkopuolelle.
Tosin ihan eri asia on, haluaako niitä nähdä, tunnistaa, saatika tarttua ja toimia.
Joillakin on haju siitä, että jotain olisi hyvä saada aikaan, jotta olisi tyytyväisempi olo. Kuitenkin olisi kiva, jos joku muu voisi tehdä nämä muutokset omasta puolesta tai ainakin kertoisi tarkkaan ja yksityiskohtaisesti kuinka tulisi elämä elää, jotta kaikki olisi ok.
TEHTÄVÄ:
1. Mieti asteikko 0-10, asteikko, jossa 0= kamalinta mitä voit keksiä ja 10= parasta mitä saatat kuvitella.
2. Ajattele, että elämäsi on siellä jossain.
3. Pohdi missä kohdassa olet elämässäsi nyt?
Toisaalta on sitten niitä, jotka ovat valmiita tekemään, tiedostavat pulmat ja ovat mieli valppaina pohtimaan omaa elämää- ja kuitenkin asiat, jotka olisi ollut hyvä saada aikaan ja jotka vielä tiedostaakin, jäävät vain tekemättä.
TEHTÄVÄ:
1. Palaa takaisin tuolle janalle.
2. Missä kohdassa olisit tyytyväinen? Mikä olisi sinulle riittävän hyvä?
3. Aina 10 ei ole se mitä tavoittelemme, usein vähempikin riittää.
Sitten on niitä, jotka sitoutuvat täysillä omaan elämään, ovat 100% valmiita muutokseen. Tekevät, pohtivat, miettivät ja sitten oikeasti toimivat. He ovat niin kyllästyneitä oman elämän kurjuuteen, ikuiseen kaipuuseen, uuden haluun ja toivottomuuteen, että he uskaltavat hypätä aidan yli, kokeilla uutta ja haastaa omaa toimintaa.
”JOSKUS ON VAIN PAKKO JUOSTA PÄÄ EDELLÄ SEINÄÄN, ENNEKUIN USKOO, ETTÄ JOTAIN ON TEHTÄVÄ. USEIN IHMINEN MUUTTUU VASTA, KUN ON PAKKO.”
Kun haluaa muuttua, on pakko ottaa vastuu – vastuu omasta elämästä. Muuttaa tuttuja ja turvallisia (vaikkakin usein haitallisia) toimintamalleja ja näin, vihdoin ja viimein- päästä eteenpäin.
TEHTÄVÄ
1. Ajattele itseäsi ja elämääsi. Äsken tekemiäsi merkintöjä.
2. Mikä voisi olla pienin askel, jonka voisit ottaa kohti tuota elämää, jolloin olisit tyytyväinen?
3. Millä asemasi nousisi 0,5 pykälää, puolikkaan eteenpäin?
Minä voin nostaa käden pystyyn. Minä olen ollut kaikkea tätä. Sulkenut silmät ja miettinyt, miksi kaikki muut ovat väärässä, kukaan ei ymmärrä minua. Olen halunnut muuttua, ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä eteenpäin. Kuitenkaan siinä onnistumatta.
Ja sitten on minä, joka istuu tässä kirjoittamassa. Minä, joka on kokenut ja nähnyt nuo vaiheet. SE Minä Tietää Nyt Tässä ja Avoimena, että ilman noita vaiheita, ei ole tietä eteenpäin. Jokainen, on oikeassa paikassa, oikeassa vaiheessa ja oikealla tiellä.
Mutta vain omassa risteyksessä, omalla polulla. Jokaisen polku on eri näköinen, kokoinen, pituinen ja levyinen. Kun polun kulkemisen kerran aloittaa, siltä ei pääse pois. Jokaisen polku lopulta, jossain – sille asianomaiselle henkilölle oikealla hetkellä päättyy varmasti siihen pisteeseen, että on se oikea aika. Oikea aika parantua.
Aika usein ihminen haluaa asioiden kulkevan juuri sitä mielen asettamaa reittiä, jossa ei ole tilaa elämälle. On hirvittävän tarkat deadlinet, tavoiteet ja suunnitelmat. Ja mitä sitten? Hermoromahdus, tyytymättämyys, sairaus?
Mitä jos hyppäisit elämän virtaan. Antaisit itsellesi vähän löysää? Mitä sitten, jos et paina niska limassa töitä yötä päivää? Mitä jos sinulla jäisikin aikaa perheelle vähän enemmän? Mitä jos et aina sanoisikaan kyllä vaatimuksille vaan sanoisit kyllä Sinulle. Sanoisit KYLLÄ Elämälle? Olisiko sen aika NYT?
