Viha ja raivo ventovieraita ihmisiä kohtaan on ilmiö, joka saattaa tuntua käsittämättömältä niin kokijalle itselleen kuin ulkopuolisille. Miksi tunteemme voivat kohdistua täysin tuntemattomiin ihmisiin, joilla ei ole minkäänlaista näennäistä osuutta elämässämme?
Jouduin viikonloppuna erikoisen näytelmän osapuoleksi. Koiranulkoiluttaja hyökkäsi kimppuuni verbaalisesti melko rajulla tavalla, vaikka kuljin oman koirani kanssa, kovin kaukana hänestä ja vailla mitään kontaktia. Tämä kirvoitti minut kirjoittamaan tämän tekstin.
Mitä aggressio oikeastaan kertoo meistä – ei vain yksilöinä, vaan myös osana yhteisöä?
Olemme jatkuvasti paineiden, odotusten ja turhautumisten alla ja toisille meistä se on liian vaikeaa käsitellä. Ilmiö juontaa juurensa psykologisista ja sosiaalisista juurista. Kun yhteys omaan sisimpään, omiin tunteisiin ja tarpeisiin katkeaa tai heikkenee, eri syistä ja erilaisten kokemusten kautta, ihminen voi alkaa kokea syvää irrallisuuden tunnetta ja se aiheuttaa kipua. Tämä kokemus, joka saattaa olla lähes huomaamaton mutta silti voimakas, synnyttää usein vahvaa sisäistä levottomuutta, jolle ei löydy suoraa kohdetta. Usein vielä vaikka kohde löytyisikin, se voi olla liian lähellä, jotta sitä haluaisi nähdä. Ilman keinoja tätä tunnetta on mahdoton huomata saati käsitellä, ja näin aggressio saattaa kanavoitua ulospäin, ja ventovieraat – juuri koska he ovat tuntemattomia – voivat tarjota helpon, turvallisen kohteen tälle hallitsemattomalle energialle.
Aggressio ventovieraita kohtaan toimii psykologisena heijastumana: sisäinen selvittämätön konflikti projisoidaan ulkomaailmaan. Pois itsestä.
Usein nämä vahvat tuntemukset ja tunteen ilmaukset, eivät kerro niinkään vihasta toista ihmistä kohtaan, vaan siitä, mitä ihminen tuntee itsestään.
Turhautuminen, arvottomuuden tunteet tai käsittelemättömät traumat voivat paisua epämääräiseksi raivoksi, joka hakee tietä ulos tavalla, joka yllättää sekä kokijan että ympäristön.
Samalla viha vieraita kohtaan saattaa kertoa jotain yhteiskunnallisesta tilasta. Elämme maailmassa, jossa kiire, kilpailu ja yksinäisyys ovat yleistyneet. Yhteys toisiin on poikki tai ainakin isoilla säröillä. Sosiaalinen media ja digitaalinen vuorovaikutus voivat myös ruokkia tilannetta: ne etäännyttävät meitä toisistamme ja saavat meidät näkemään toiset ihmiset enemmän objekteina kuin yksilöinä, joilla on omat tarinansa, tunteensa ja kamppailunsa.
Tämän ilmiön ymmärtäminen vaatii siis katsomista pintaa syvemmälle: miten käsittelemme omia tunteitamme, miten kohtaamme toisia ihmisiä ja miten suhtaudumme yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka muokkaavat arkeamme? Viha vieraita kohtaan ei ole erillinen ilmiö, vaan osa laajempaa tarinaa ihmisyydestä, haavoittuvuudesta ja tarpeestamme kokea yhteyttä niin itseemme kuin toisiimme.
”Kun yhteys itseen katkeaa, maailma tuntuu tyhjältä, vaikka kaikki sen ääni ja liike ympäröisi sinua. Todellinen rauha alkaa siitä hetkestä, kun löydät tien takaisin sisimpääsi.”
Yhteyden katoaminen – Sisäinen konflikti ja sen vaikutus vihaan
Yhteyden katoaminen itseen tarkoittaa sitä, että ihminen ei ole kosketuksissa omiin tunteisiinsa, tarpeisiinsa ja sisäiseen maailmaansa. Kun tämä yhteys katkeaa, myös yhteys muihin ihmisiin kärsii. Ja samaan syssyyn myös reagointi, käytös ja ajatukset eivät pysy linjassa sen kanssa mitä haluaisi ehkä olla ja miten toimia.
Tällainen tila voi syntyä monista eri syistä:
* Traumat ja pettymykset: Varhaiset kokemukset, kuten hylkääminen tai torjutuksi tuleminen, voivat saada ihmisen vetäytymään omasta tunne-elämästään suojellakseen itseään.
* Krooninen stressi ja uupumus: Kun elämä on jatkuvasti kuormittavaa, ihminen saattaa kokea olevansa etäällä itsestään, vastuussa yksin kaikesta ja elää ikään kuin autopilotilla ollakseen turvassa
* Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen (joka voi johtua juuri edeltävistä): Ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento. Jos merkitykselliset ihmissuhteet puuttuvat, tunne yhteydestä muihin heikkenee.
Yhteyden katkeaminen voi johtaa siihen, että omat tunteet jäävät tunnistamatta ja kohtaamatta. Tämä voi aiheuttaa sisäistä levottomuutta ja turvattomuutta, jotka etsivät ulospääsyä aggression ja pahoinvoinnin kautta.
Miksi viha ventovieraita kohtaan syntyy?
Ventovieraat ihmiset ovat usein viattomia siltoja oman sisäisen kivun ja ulkoisen maailman välillä. Miksi juuri he saavat osakseen raivomme?
Syitä voi olla useita:
1. Vieraat ovat “turvallinen” kohde: Tuntemattomat eivät kuulu omaan lähipiiriin, joten heidän edessään tunteiden purkaminen ei tunnu yhtä riskialttiilta kuin läheisten kohdalla.
2. Pinnallinen provokaatio: Arjen tilanteet – ruuhkassa seisominen, kaupan jonot tai väärin ymmärretyt sanat – voivat toimia laukaisijoina, kun sisäinen kuorma on liian suuri.
3. Heijastukset omasta kivusta: Tuntemattomissa saatetaan nähdä piirteitä, jotka muistuttavat omista epävarmuuksista tai menneistä haavoista.
Vihan kohdistuminen ventovieraisiin ei ole merkki siitä, että nämä ihmiset olisivat tehneet jotain väärin. Sen sijaan se paljastaa, että oma sisäinen maailma kaipaa huomiota ja ymmärrystä.
”Ihminen, joka on eksynyt itseltään, etsii täyttymystä ulkopuolelta, mutta jokainen vastaus odottaa hiljaisuudessa hänen omassa sydämessään.”
Tarina: Tie vihan takaa takaisin yhteyteen
Muistan hyvin ajan kun olin itse äärirajoilla vihani kanssa. Työkiireet painoivat päälle, yhteys itseen oli poikki monestakin syystä, stressi oli valtava ja parisuhteen ongelmat veivät viimeisetkin voimat. Kesti kauan, ennen kuin huomasin, kuinka pinna kesti yhä vähemmän. Liikenteessä tiuskin muille kuljettajille, kaupassa ärsyynnyin. Jokainen arjen pieni kohtaaminen tuntui kasvattavan sisällä kytevää vihaa ja turhautumista.
Aluksi en ymmärtänyt, mistä tämä kaikki kumpusi. häpesin omaa käytöstäni, mutta tunteet tuntuivat liian voimakkailta hallittaviksi. Lopulta päätin hakea apua. Siellä kohtasin tunteitani ja huomasin jotain yllättävää: vihani ei liittynyt toisiin ihmisiin, vaan omaan sisäiseen kipuuni – Syvällä sisimmässään pelkäsin taas, etten ollut tarpeeksi hyvä – en työssä, rakkaudessa, enkä oikein missään.
Pikkuhiljaa aloin tunnistaa vihan taustalta surua, epävarmuutta ja uupumusta. Kun opin hyväksymään nämä tunteet, ne alkoivat hellittää. Vähitellen myös suhtautuminen muihin ihmisiin muuttui – myötätunto ja ymmärrys alkoivat löytää tietään takaisin luokseni.
Miten yhteys voidaan palauttaa?
Yhteyden palauttaminen itseen ja muihin vaatii tietoista työtä, mutta voin luvata, että se on mahdollista. Helppoa se aina ei ole, mutta tässä muutamia askelia, joilla matkaa voi aloittaa:
1. Itsetutkiskelu: Pohdi, mistä tunne voisi kummuta. Kysy itseltäsi: Mitä todella tunnen vihan alla? Mitä minulle on käynyt? Missä tilanteessa olen – selittäisikö se jotain?
2. Rauhoittumisen keinot: Harjoittele hengitysharjoituksia tai lähde luontoon, hengittele rauhassa, nämä voivat auttaa sinua pysähtymään ennen reaktiota.
3. Empatia muiden näkökulmille: Muistuta itseäsi, että tuntematon ihminen saattaa itsekin käydä läpi vaikeita hetkiä.
4. Tuen hakeminen: Ammattilaisen kanssa keskusteleminen voi auttaa avaamaan vihan taustalla olevia syitä ja löytämään keinoja sen käsittelyyn.
Sinulle
Viha, joka kohdistuu ventovieraisiin, ei ole merkki pahuudesta tai huonosta ihmisyydestä – se on pahoinvoinnin ilmaus – kutsu ymmärtämään. Kiukkuinen ikään kuin huutaa, NÄE KIPUNI, NÄE MINUT. TULE YHTEYTEEN KANSSANI. Minäkin huusin, olisin halunnut että joku ottaa kopin ja halaa.
Kun vihan juuret tunnistetaan ja yhteys omaan sisimpään ja muihin ihmisiin palautetaan, tilalle voi astua rauha ja myötätunto. Jokainen meistä ansaitsee tulla kuulluksi ja kohdatuksi, myös itsensä toimesta. Sitä kautta syntyy myös kyky kohdata toiset ihmiset – niin läheiset kuin tuntemattomat – lempeydellä ja arvostuksella.
”Ihminen ei ole tottumustensa vanki. Hänessä voi tapahtua suuria muutoksia kriisien kautta – niin kauan kunhan tuo kriisi tunnistetaan ja ymmärretään. Tämä on opettajan tehtävä: ei auttaa oppilasta ymmärtämään itseään, vaan haastaa hänet kohtaamaan oma ymmärryksensä.”
– Jiddu Krishnamurt
