Kehoterapia ja hengitysterapia
Kehomuistissamme on paljon sellaista, mitä tietoinen mielemme ei kykene muistamaan. Hengityksessä ja kehossa näkyy jo varhaislapsuudesta omaksumamme tapa olla olemassa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Onko tilaa olla? Psykofyysistä hengitysterapiaa on alun perin käytetty hyperventilaatio-oireista ja ahdistuneisuudesta kärsivien auttamiseen. Nykyään menetelmää sovelletaan laaja-alaisesti mm. itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena monenlaisille ihmisryhmille. Tänä päivänä monilla ihmisillä on ongelmia yliviriämisen, aliviriämisen, tunnesäätelyn tai itsetuntemuksen kanssa ja näistä aiheutuu varsin yleisiä ja laajojakin oireita ja ongelmia.
Kehoterapiassa keskitymme palauttamaan kehon sen alkuperäiseen turvan tilaan. Trauma asuu kehossa, kuteen tunteet ja tuntemuksetkin. Trauma hellittää kun keho hellittää, kun keho pystyy uskomaan, että on jälleen turvassa. Pelkkä puheterapia ei läheskään aina auta. Pelkkä traumasta puhuminen, saatikka että toistetaan kerrasta toiseen, vuodesta toiseen vain vahvistaa traumaa. Tiede osoittaa että olemme alhaalta ylös ”olentoja”, mikä tarkoittaa, että 80% informaatioviesteistä, jotka lähetetään vagushermomme kautta, tapahtuu alhaalta ylöspäin, eli KEHOSTA AIVOIHIN ja vain 20% lähetetään AIVOISTA KEHOON.
Eli muinainen kehon viisaus voittaa aina ajatuksemme.
Tutkimus todistaa myös, että aivojen eksplisiittinen muistikeskus (hippokampus) deaktivoituu (poistuu käytöstä) trauman aikana. Ja tällöin trauma tallentuu aivojen implisiittisiin muistikeskuksiin, joita ovat emotionaalinen muisti, lihasmuisti, aistimuisti ja autonominen muisti.
Tästä syystä paranemisen tulee ENSIN omaksua alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa:
- keskittymällä kehoon
- säätelemällä hermoston selviytymisreaktiota (eli deaktivoimalla amygdala)
- käsittelemällä tunteita
Kunnes näin tapahtuu, kognitiivisen prosessoinnin (ajattelu ja puhuminen) ylhäältä alaspäin suuntautuva lähestymistapa voi olla hyödytöntä.
Muutama syy, miksi pelkkä puheterapia ei ole riittävää:
- Tiede TODISTAA nyt, että trauma käsitellään ja varastoituu kehon ja hermoston kautta.
- Kun järjestelmämme ei ole parantunut, se juuttuu selviytymistiloihin (taistele, pakene, sammuu/jäätyy).
- Hermosto on aivokuoren alapuolella (aivokuoren tai ”ajattelevien/puhuvien” aivojen alapuolella).
- Se toimii tunteen, EI sanallisen kielen kautta. SIKSI emme voi vain puhua ulos siitä, miltä meistä tuntuu.
- Siksi paraneminen tapahtuu, kun pääsemme ENSIN POIS PÄÄSTÄ kehoomme.
Somaattisen traumanpurun harjoittajana teen juuri tätä kaikkea. Autan sinua parantamaan trauman jättämiä jälkiä hermostoon ja kehoon.
Trauma ei ole ohi ennen kuin keho ja hermojärjestelmä sanovat sen olevan ohi (palautuu säätelyyn, eli lepää ja sulattaa).
KENELLE?
- Haastaviin elämäntilanteisiin
- Jännittäjille/stressaaville
- Masentuneille/uupuneille
- Unihäiriöisille
- Pelkojen ja kipujen kanssa kamppaileville
- Ahdistuneille (esim. paniikkihäiriö)
- Jumittamisen tunteeseen
- Syömishäiriöt
- Epätodellinen olo
- Vaikeus keskittyä
Jokainen on aika ajoin epätasapainossa ilman, että sitä edes huomaa. Tämä kehollinen psykofyysinen menetelmä tarjoaa keinoja itsesäätelyn, kipujen, vuorovaikutuksen, elämänhallinnan ja omien rajojen hallitsemiseen sekä parantamiseen. Se antaa tukea myös omaan jaksamiseen, työuupumuksen välttämiseen ja hengitystilan löytämiseen omassa elämässä. Psykofyysistä keho- ja hengitysterapiaa voi käyttää tukena yksilöterapiassa, kehollisten ja mielen haasteiden tukena ja apuna. Menetelmää voi soveltaa niin yksilöille kuin ryhmille.
Kehollisuuteen perustuva terapia on oman havainnointiin perustuvaa terapiaa. Tietoiseksi tulemista siitä mitä omalle itselle oikeasti kuuluu ja mitä itsessä, kehossa, hengityksessä tapahtuu erilaisten tunteiden, ajatusten ja asenteiden kanssa.
Kuulen usein asiakkailta, että on hullua maksaa siitä, että joku opettaa kuuntelemaan kehoa tai hengittämään. Siitä ei ole kyse. Tavoitteena ei siis ole, että joku ”opettaa hengittämään oikein”, tai vaan kuuntelemaan – vaan oppia tunnistamaan kehon ja mielen yhteyttä sekä löytää keinoja ja voimavaroja itse vaikuttaa siihen mitä kehossamme ja mielessämme sekä hengityksessämme tapahtuu.
Jos mietit vielä ja yhteydenotto jännittää, voit pohtiessasi kokeilla oheisia harjoituksia.
RAUHOITA MIELI / HARJOITUS: YKSI HENGITYS RIITTÄÄ
Tasainen ja syvä hengitys on nopein tapa vähentää stressiä. Vaikka hengitys on yleensä automaattista, voimme vaikuttaa hengityksee. Hengitämme usein keuhkojen yläosalla, jolloin vain rintakehä liikkuu. Pinnallinen hengitys tekee mielen levottomaksi ja päätöksenteon vaikeaksi. Hengitystä voi tietoisesti pyrkiä rauhoittamaan. Rennompana osaamme tehdä tietoisia valintoja paremmin ja löydämme ongelmiin tuoreita ja toimivia ratkaisuja.
1) Pysähdy
2) Ota yksi pitkä rauhallinen sisään ja uloshengitys
3) Huomaa mitä tapahtuu
4) Jo yksi hengitys voi palauttaa meidät tähän hetkeen sekä rauhoittaa mieltä
MAADOITU JA RAUHOITA KEHO
1) Istu alas
2) Vie huomio jalkateriin ja -pohjiin
3) Hengitä jalkapohjien kautta, kiinnittäen koko ajan huomiota jalkoihin
4) Tunne miten hengitys ja mieli rauhoittuu
5) Toista mahdollisimman usein, päivittäin
KUKKAMEDITAATIO, RAUHOITA KEHO JA MIELI
1) Istu tai makaa
2) Avaa kädet auki syliin tai patjalle viereesi
3) Hengityksen tahtiin avaa ja sulje käsiäsi kuin ne olisivat kauniit kukat
4) Vaihda hengityksen suuntaa
5) Kuulostele mikä tuntuu parhaalle
6) Jatka niin kauan kuin tunnet rauhoittuneesi tai koet tarpeelliseksi.
Jos mikään näistä harjoituksista ei auta, pohdi josko soittaisit minulle ja varaten ajan keskustelemaan tilanteestasi?
